Lähellä, mutta niin kaukana

Lähellä, mutta niin kaukana

Jo pitkään on tuntunut siltä, että aika on muuttunut ameebamaiseksi olioksi, jossa ei ole mitään selkeää kohtaa, josta erottaisin erilaisia tapahtumia. Olen jopa alkanut ymmärtää juhlapyhien merkityksen nyt korona-aikana aivan eri tavalla. Niiden tehtävähän on jäsentää aikaa irrottamalla aikablokkeja toisistaan selvinä etappeina aikajanan varrella. Otetaan nyt vaikka vappu, joka on rajapyykki keväälle ja alkavalle kesälle pitkän talven [...]

Tuoksu on toivoa täynnä

Tuoksu on toivoa täynnä

Luin toukokuun ruotsalaisesta Ellestä, että uuden hajuveden käyttöönotto on ikään kuin lupaus siitä, että tätä kun ruiskautan, niin minusta tulee parempi ihminen. Osittain allekirjoitan tämän, koska tuoksut ovat aina olleet minulle tärkeitä. Juuri nyt istun Piccolo Paradisossa, jossa naapurin sireenin tuoksu on suorastaan juovuttavan ihana, ja lupaus uudesta kesästä. Ostin itselleni muutama viikko sitten uuden [...]

Oi, ihana toukokuu!

Oi, ihana toukokuu!

Se on täällä. Jäseniä särkee, eilen huhkin reilut kolme tuntia metsänpuolen cottage gardenin kimpussa. Hyvä kun sen jälkeen pääsin istumaan, puhumattakaan tuolilta ylös. Pienessä kyykyssä koko ajan. Mutta mukava asia, että on vielä jotain, joka tulee kipeäksi. Hommaa ei olisi voinut jättää kesken, koska siivoamaton osa olisi ollut kuin huutomerkki. Sitä paitsi oli kiire saada [...]

Tyhjä puutarha on kuin puhdas pöytä

Tyhjä puutarha on kuin puhdas pöytä

Mahtava lämpö tänään! Hyppäsin aamulla hempeän vaaleanpunaiseen pellavamekkoon, kiersin ”tilukset” – kyllä varmasti ainakin millin verran kasvua eilisestä! – ja asetuin lepotuoliin psykologisen dekkarin kanssa. Koko päivä meni pihalla lukiessa, suihkulähde solisi ja tarina vei mennessään. Aika ajoin nostin katseeni kirjasta, ja harjoitin lempipuuhaani keväisin eli ”suunnittelua”. Näkymä on vielä tässä vaiheessa paljas, uuden alusta [...]

Rinnalla kulkijoilla on aina paikkansa

Rinnalla kulkijoilla on aina paikkansa

Tänä aamuna lehteä hakiessa aurinko oli jo nousemassa. Valo oli lämmin, juuri sellainen kevään valo, joka kuiskuttelee ”kohta tapahtuu jotain kivaa, Se Joku alkaa aivan pian”. Koin eräänlaisen déjà vun, tunsin olevani jossain muualla, jossain, missä aamukahvi nautitaan kadun varrella tuoreen croissantin kera. Häivähdys vain, ja olin takaisin eksoottisessa Espoossa. Tämä valo todellakin käynnistää ihmisen. [...]

Alppiruusuja ja avoimia aisteja

Alppiruusuja ja avoimia aisteja

Tällä viikolla kävin minulla oli kaksi elämystä, jotka normaalikeväänä eivät ehkä olisi olleet niin täysin aistein koettuja kuin nyt tänä kummallisena aikana, jota nyt elämme.Ensimmäinen oli ravintolaelämys, jota odotin koko päivän. En saanut oikein mitään aikaiseksi, kun oli jotain poikkeuksellista tiedossa. Paikan päällä tuoksut, äänet, sävyt, jopa tuoli, tuntuivat ihmeellisiltä. Tuntui, että edellisestä kerrasta kun [...]