Rakkaus karttoihin

Tänään on loma parhaassa vaiheessa, ensimmäinen päivä menossa, koti suunnilleen siistinä, ei kiirettä minnekään ja kunnolla aikaa tutkiskella karttoja. Maanmittarin tyttärenä ja itsekin pari kesää maita ja mantuja mittaillessa rakkaus karttoihin – ja nimenomaan paperisiin – on syvä. Isäni ei ymmärtänyt alkuunkaan, että joku lähti tuntemattomille teille ilman karttaa. Tai niillä kulkiessaan ei kiinnittänyt huomiota maamerkkeihin (minulla ne usein kenkäkauppoja tai vastaavia merkittäviä geograafisia ilmiöitä), jotta löytäisi tiensä takaisin.

Paperikartoissa on oma juttunsa. Niiden avulla hahmottaa huomattavasti paremmin yksityiskohtia suunnitellusta reitistä, jolloin reitin voi optimoida omien toiveiden mukaan. Lomalla ajaessani tärkeintä ei ole päästä nopeasti A:sta B:hen, vaan kokea elämyksiä, löytää jotain uutta tai saada kiinni jostain nostalgian palasta.

Usein suunnittelen reitin siten, että se on mahdollisimman kaunis. Tämä tarkoittaa ajamista pitkin vesistöjen, järvien ja jokien suistoja. Toinen kriteeri on poiketa sellaisille paikkakunnille, jotka eivät osu pääväylien varrelle, mutta joista olen lukenut jotain mielenkiintoista. Kohde voi olla paikkakunnan erikoisuus tai sitten jostain romaanista noussut tapahtumien piste. Jälkimmäisen kohdalla olen useimmiten virittäytynyt romaanin tunnelmaan, ja pääsenkin omassa mielessäni osaksi teosta ja sen henkilöiden tarinoita.

Loma-ajoihin kuuluu väljyys. Pitää ehdottomasti olla tilaa inspiraatioille, joka voi olla vaikka henkeäsalpaavan kaunis maisema, johon pitää pysähtyä, vaikka juomaan kahvit tai vain makustelemaan näkyä. Kaikkea ei näy kartallakaan, siksi väljyys antaa tilaa löytöretkeilylle ja hetkiin heittäytymisille.

Huristellessani tänä kesänä pikkuruisella avoautollani olen kokenut maisemien lisäksi myös muiden aistien käytön. Sireenien tuoksut, tuulen tunne iholla sekä lintujen laulu puiden huminan seassa. Useinhan sanotaan, että pitäisi nauttia myös matkasta, ei pelkästä päämäärän saavuttamisesta.

Karttoja on monenlaisia. Maantiekartta ohjaa teillä kulkijaa, muut kartat muilla reiteillä. Karttojen tutkiminen on myös vaihtoehtojen kartoittamista. Vähän niin kuin elämässä. Jos valitsen tämän polun, päädyn tuonne, jos tuon toisen niin tuonne. Tuo kolmas tuo samaan pisteeseen, mutta mutkan kautta noilla kokemuksilla lisättynä, tavoitepiste kuitenkin saavutettuna.

Kartta ohjaa ja on apuna. Elämässä tulee yllätyksiä, ja niiden kohdalla on suunta tarkistettava. Parhaimmillaan kartta ohjaa mäkien yli tasaisemmalle maalle, pahimmillaan jääräpäisesti vanhan reitin mukaan kulkeminen lisää ylämäkiä. Kuitenkin ison kuvan hahmottaminen on helpompaa, jos apuna on kunnon kartta.

Tikru suuntaa seuraavina viikkoina keulansa pienemmille teille, kohti sinisenä hohtavia järviseutuja ja merenrantoja sekä elämyksellisille maaseutumaisemille kartta vänkärin paikalla tiukasti mukana.

Aurinkoisia elämyksiä!