Elämän nälkä

Elämän nälkä

Mäntysaaren hiljaisuudessa on ollut hyvä olla. Täällä on riittävästi tilaa pääkopalle reflektoida mitä kaikkea tässä alkuvuoden ja -kesän aikana on oikein tapahtunut. Saari sinällään tekee sen, että ei tule lähdettyä sinkoilemaan mihinkään, lähteminen vaatii omat erityisvaiheensa veneineen kaikkineen. Saaressa olo viestittää myös korvien välille, että ei tarvitse mennä uusille ajatuksen poluille, nyt on riittävästi makusteltavaa [...]

Retroa ja rentoa

Retroa ja rentoa

Olen edelleen turhautunut, vaikka arjen ”toiminta” on käynnistynyt niin koulussa kuin työssäkin. Nämä rajoitukset ja tämä samojen seinien tuijottaminen ottaa veronsa. Sellainen ”mikään ei huvita” -fiilis. Vaikka toisaalta mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä on paljon, hylly täynnä kirjoja, tallenteita ja suoratoistoja pilvin pimein katsottavaksi. Koulutehtävää varten johtamisanalyysin pohjaksi Hatari! -elokuvakin odottaa, ja siinä jos missä Afrikan [...]

Kotini on peilini 

Kotini on peilini 

Lunta pyryttää nyt oikein kunnolla. Kohta lähden lapiovarteen kaivamaan rappuset esille, vaikka huomenna tulee vissiin kolminkertainen määrä uutta lunta. Antaa tulla vain, on niin puhdasta ja valoisaa. Tuohon hyvä pakkanen, saa matot hankeen raikastumaan.  Sisällä on mukavan kodikasta, joulukuusikin vielä paikoillaan, jouluvaloja siellä täällä, amaryllikset ja joulutähti kukassa. Valkoista niin sisällä kuin ulkona.  Year Compassia tehdessäni selasin kolmen edellisen [...]

On taas aika suunnistaa

On taas aika suunnistaa

Teen jo neljättä kertaa vuodenvaihteessa Year Compassin, voi siis sanoa, että se on jo perinne. Kun tein tämän ensimmäistä kertaa, katsoin edellistä vuotta, ja päätin, että ei tätä enää. Edellisen vuoden näkeminen ja analysointi oli todella paljastavaa, mutta selvitti samalla miksi olo oli mitä oli. Samoin tänä vuonna vuotta 2021 läpikäydessäni ymmärrän, miksi nyt tuntuu [...]

Vakion derivaatta on nolla

Vakion derivaatta on nolla

Olen varmasti puuduttanut ympäristöni matematiikalla, siis niiden, joiden kanssa nyt olen jotain ehtinyt tekemään. En osaa puhua mistä muusta, kun se on ainoa asia, mikä täyttää tällä hetkellä pääni. Pääasiassa tekeminen on joko ollut altaassa tai salilla tapahtuvaa, muu jäänyt täysin numeroiden ja symbolien varjoon. Jos on joku sana, mikä kuvaa tätä ajanjaksoa syyskuun alusta [...]

Ajan etappeja

Ajan etappeja

Oh hoh… Onkin kuukausi vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Loma vierähti länsirannikolla, olin kolmisen viikkoa poissa kotoa vain lyhyitä pyykinpesupyrähdyksiä lukuun ottamatta. Viimeisen lomaviikon torstaina tartuin työkaluihin ja käännyin poloisen Piccolo Paradison kimppuun. Raukka oli ollut ilman kunnon hoitoa parisen kuukautta, vain vettä saanut kuumimpaan aikaan. Etenkin viimeisen lomaviikon aikana kasvit olivat sisuuntuneet ja kasvaa rehottivat mikä [...]

Lähellä, mutta niin kaukana

Lähellä, mutta niin kaukana

Jo pitkään on tuntunut siltä, että aika on muuttunut ameebamaiseksi olioksi, jossa ei ole mitään selkeää kohtaa, josta erottaisin erilaisia tapahtumia. Olen jopa alkanut ymmärtää juhlapyhien merkityksen nyt korona-aikana aivan eri tavalla. Niiden tehtävähän on jäsentää aikaa irrottamalla aikablokkeja toisistaan selvinä etappeina aikajanan varrella. Otetaan nyt vaikka vappu, joka on rajapyykki keväälle ja alkavalle kesälle pitkän talven [...]

Olo kuin perhosella

Olo kuin perhosella

Juuri nyt minulla on hieman olo kuin perhosella, joka putkahtanut toukasta ja levittää siipensä ottaakseen vastaan kaiken runsauden elämän tarjoaman runsauden. Sitä on nyt tarjottu oikein isolla kauhalla. Onpa ollut kuukausi. Tai viikko. Tässä kotiseinien ja -aitojen sisällä vauhti vain kiihtyy ja elämä vilkastuu. Todella paradoksaalista, että toisaalta elämä täysin seisahtanutta, toisaalta niin paljon tapahtuu, [...]

Rinnalla kulkijoilla on aina paikkansa

Rinnalla kulkijoilla on aina paikkansa

Tänä aamuna lehteä hakiessa aurinko oli jo nousemassa. Valo oli lämmin, juuri sellainen kevään valo, joka kuiskuttelee ”kohta tapahtuu jotain kivaa, Se Joku alkaa aivan pian”. Koin eräänlaisen déjà vun, tunsin olevani jossain muualla, jossain, missä aamukahvi nautitaan kadun varrella tuoreen croissantin kera. Häivähdys vain, ja olin takaisin eksoottisessa Espoossa. Tämä valo todellakin käynnistää ihmisen. [...]

Itselle nauramisen taito

Itselle nauramisen taito

Isälleni sattui ja tapahtui, usein syynä valtava vauhti. Ominaisuus periytyi suoraan alenevassa polvessa, aika vahvastikin. Isä suhtautui asioihin nauraen, toki usein vasta ärräpäiden jälkeen. Hän sanoi, että on hyvä nauraa itse ensin, muiden ei enää sitten tarvitse. Toki saavat, jos niin haluavat, ja se heille iloa tuottaa. Olen huomannut, että koomisuuden löytäminen tilanteista auttaa myös [...]