Tyhjä puutarha on kuin puhdas pöytä

Mahtava lämpö tänään! Hyppäsin aamulla hempeän vaaleanpunaiseen pellavamekkoon, kiersin ”tilukset” – kyllä varmasti ainakin millin verran kasvua eilisestä! – ja asetuin lepotuoliin psykologisen dekkarin kanssa. Koko päivä meni pihalla lukiessa, suihkulähde solisi ja tarina vei mennessään.

Aika ajoin nostin katseeni kirjasta, ja harjoitin lempipuuhaani keväisin eli ”suunnittelua”. Näkymä on vielä tässä vaiheessa paljas, uuden alusta vain aavistus perennojen alkaessa heräillä mullan alta. Avoin pinta saa mielikuvituksen laukkaamaan mukavalla tavalla. Mitä jos vaihtaisi tuon tuohon, kävisiköhän tässä tämä, olisiko joku uusi juttu tuonne… Mieli piirtää puutarhaan kukoistuksen, joka sillä kohta on oleva.

Tyhjä puutarha onkin kuin puhdas pöytä. Siihen voi kattaa ihan mitä haluaa, kaikki värit ja maut mistä itse pitää. Tai kuin tyhjä kirjahylly, joka odottaa täyttymistä erilaisista tarinoista erilaisiin hetkiin sopiviksi. Vaikka olenkin malttamaton tietämään, miten tarina päättyy, matka jälkiruokaan tai kirjan kansien sulkeutumiseen on ihan yhtä nautinnollinen. Saanhan itse päättää millä kirjoilla hyllyni täytän tai miten pöytäni katan. Vähän kuin tässä elämässäkin.

Jäin myös seuraamaan kimalaisten ja perhosten parveilua helmihyasinttien kimpussa. Ne ovat siis touhunneet siinä koko viikon, ja niitä oli nytkin noin kymmenkunta kumpaakin lajia yhtä aikaa imemässä itsensä kukkien medestä tainnoksiin. Oli jotenkin aika mukavaa. Lueskelin kirjaa siinä vieressä, meillä oli sellaista leppoisaa yhdessäoloa vieri vieressä. Jokainen teki itselleen mieluista tai tärkeää hommaa. Ihmettelin, miten pelkkä auringon lämpö ja orastava kesän tuoksu saa olemaan läsnä hetkessä kaikin aistein.

Tämä päivä teki pääkopalleni todella hyvää. Viime viikonloppuna sulattelin sekä kirjan ilmestymistä että opiskelupaikan saamista. Pää ei pysynyt täysin muutoksissa mukana, ja kierrokset vaikuttivat jopa yöuniin. Vasta nyt loppuviikosta aloin todella tajuamaan mitä oikeasti on tapahtunut. Jos viime viikonloppuna kuplin ja pirskahtelin, nyt ilo oli tyynempää ja hyrisevämpää. Piccolo Paradiso teki sen taas. Päivä pienessä paratiisissani toi tasapainoa ja hyvää oloa koko kropan täydeltä. Onni on tässä ja nyt.

Lämpöistä viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s