Hyviä haltiattaria

Hyviä haltiattaria

Jokainen tarvitsee joskus olkapäätä. Sellaista turvallista, johon nojata ja joka tukee ettei kaadu. Loman ensimmäisen kolmanneksen sairastelin, ja olin suurimman osan ajasta äänettömänä. Nukkumisen lomassa tein selvää dekkari pinosta, tuijottelin taivasta ja mietiskelin asioita. Tavallaan täydellinen nollaus ja omatekoinen Hiljaisuuden retriitti. Toki sähköiset laitteet oli käytössä, niillä sentään toimi yhteydenpito "ulkomaailmaan". Pohtiessani asioita huomasin miten [...]

Perjantai, ah, suloinen laiskuus!

Tämä make believe muutaman tunnin lomamatka omassa Piccolo Paradisossa on kyllä nauttimisen arvoista! Tämä helle on aika uuvuttavaa. Toisaalta nautin tästä, koska olo on suloisen raukea. Olen varma, että Välimeren maissa letkeä elämäntyyli selittyy lämpötilalla. Kuka sitä nyt jaksaa pingottaa kuuman ilman hidastaessa liikkeet. Olen monesti ajatellut, että oikea kotini on Välimeren rannoilla. Koen olevani [...]

Identiteettikriisiä

Ensimmäinen puolivuosisko lähenee loppuaan. On ollut aikamoinen rykäys, paljon muutoksia ja uutta, monessakin mielessä. Uusi työ, uusi vuosikymmen ja uusi sukupolvi. Pää ei ole ihan pysynyt mukana kaikissa tapahtumissa. Pikkuhiljaa alkavat palikat loksahtamaan paikoilleen, silti vielä riittää sulateltavaa.Havahduin noin kuukausi sitten eräänlaiseen identiteettikriisiin. Se kuuluisa kysymys, että kuka ja mikä minä oikein olen. Olen törmännyt [...]

Hiljaisuuden retriittiä ja kevään tuloa

Hiljaisuuden retriittiä ja kevään tuloa

Tänä aamuna kevään valo oli suorastaan huikaiseva! On totta, että valo antaa energiaa. Jotenkin kaikki tuntui helpolta, keittiö siistiytyi itsestään, ja aurinko kutsui ulos kävelemään. Tunnin lenkin aikana ehdin ihastella lumesta vapaita etelärinteitä sekä sinisenä hohtavaa taivasta. Vastaantulijat hymyilivät ja näyttivät olevan muutenkin hyvällä tuulella. Minulle tulee aina keväisin olo, että kaikki on mahdollista, ja [...]

Muutoskäyrällä

Muutoskäyrällä

Kerroinkin että aloitin tammikuun alussa uudessa työssä. Tehtävä on kuin minulle kirjoitettu, työkaverit aivan mahtavia ja muutenkin todella mukavaa. Päivät ovat vaihtelevia, ja uutta opittavaa sisältyy niistä jokaiseen. Myönteiset, selkeiltäkin tuntuvat muutokset voivat nostaa pintaan outoja tunteita. Muutama viikko sitten havahduin outoon melankoliaan. Kaikki oli enemmän kuin hyvin, mutta miksi silti tuntuu oudolta. Työviikon päätteeksi [...]

Kohti uusia alkuja

Kohti uusia alkuja

Kaikki raiteilla kulkevat kulkuneuvot ovat jotenkin sympaattisia. Mutta kaukojunat ovat suosikkejani, koska niissä tuntuu siltä, että on matkalla jotain uutta kohden. Nyt istun junassa matkalla Lappeenrantaan, kohti viimeisintä opiskelukaupunkiani, lounaalle opiskelukaverin kanssa. Juna matka pysäyttää paikoilleen, aika on täysin omaa, ja käytän sitä menneiden pohdiskeluun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Asioiden reflektointi kannattaa aina. Nyt näen, miten [...]

Navigoiden taas tähän vuoteen

Navigoiden taas tähän vuoteen

Jo perinteeksi muodostunut Year Compass heti vuoden vaihteessa on sekä hyvä reflektio menneeseen että tulevan vuoden jäsentelyyn. Olen aikaisemminkin maininnut, että tämän työkalun parhaita ominaisuuksia on nimenomaan menneisyyden tarkastelu. Year Compassia työstäessäni koen oivalluksia siitä miksi olen tällä hetkellä tässä tilanteessa missä nyt olen. Nykyisin käytän hyvän tovin edellisen vuoden analysointiin, koska sieltä löytyy ainekset [...]

Punainen lanka se on piirakanpaistossakin

Punainen lanka se on piirakanpaistossakin

Perjantaina oli vuoden lyhyin päivä. Takana pitkä pimeä jakso, edessä lisääntyvää valoa. Syksy on tuntunut monellakin tavalla pitkältä. Vaikka kalenteri on ollut täynnä, mieli on ollut täynnä sälää, ja se kuuluisa punainen lankakin oli välillä kadoksissa. Viikolla paistoin piirakat jouluksi. Muutama vuosi sitten keksin, että työtä keventää huomattavasti, jos keittää puuron edellisenä päivänä. Varsinaisena paistopäivänä [...]

Arpia ja kolhuja

Arpia ja kolhuja

Tikru törmäsi toiseen autoon eilen rannalta lähtiessäni. Siis klassisesti peruutin toisen auton perään, en nähnyt sitä lainkaan, oli kuolleessa kulmassa. Ehkä aurinkokin häikäisi. Mene ja tiedä. Mea culpa. Onneksi vastapuoli totesi, että näitä sattuu. Kolhu näytti pahemmalta kuin se oikeastaan on. Tuossa kohti muoviosa, pitää nyt ensin käydä pesemässä auto, ja katsoa sitten mitä seuraavaksi. [...]

Huijarisyndroomasta – milloin ja mikä on riittävän hyvä

Huijarisyndroomasta – milloin ja mikä on riittävän hyvä

Hankin uudet silmälasit. Syynä saada lisää tarkkuutta, esimerkiksi liikennemerkit olisi todella mukava nähdä terävästi, varsinkin nopeusrajoitukset. Viimeisten vuosien aikana olen palannut muovipokien käyttäjäksi, vuosia käytin hengettömiä, jotten olisi näyttänyt pelottavalta. Muovipokatkin maltillisia pehmentääkseen vaikutelmaa. Mielessä oli kuitenkin kaihertanut ajatus saada vähän särmää. Uudet pokat olivat ensimmäiset, joita kokeilin. Ne tuntuivat heti omilta. Pidin myös niiden [...]