Punainen lanka se on piirakanpaistossakin

Perjantaina oli vuoden lyhyin päivä. Takana pitkä pimeä jakso, edessä lisääntyvää valoa. Syksy on tuntunut monellakin tavalla pitkältä. Vaikka kalenteri on ollut täynnä, mieli on ollut täynnä sälää, ja se kuuluisa punainen lankakin oli välillä kadoksissa.

Viikolla paistoin piirakat jouluksi. Muutama vuosi sitten keksin, että työtä keventää huomattavasti, jos keittää puuron edellisenä päivänä. Varsinaisena paistopäivänä sitten vain heiluttelee pulikkaa ja rypyttää piirakat. No, ei se ihan noin helppoa ole, ja kuten kuvasta näkyy kerran vuodessa ei ihan riitä kehittämään taitoa rypyttää kauniita yksilöitä. Asiaa toki auttaisi, jos laittaisi sekaan enemmän vehnää, mutta olen sen koulukunnan kasvatteja, että mitä rukiisempaa niin sen parempi. Lisäksi mummi sanoi, että kaulitun pohjan läpi pitää päivän paistaa. Se vaatiikin jo kovan luokan taituruutta, siihen en pysty.

Siinä rypyttäessäni jäin miettimään, että onkohan piirakalla millainenkin sielunelämä. Tavallaan vaatimattomista aineksista syntyy makuelämys, johon kiteytyy monenlaisia tunteita. Se hivelee makuhermoja, muoto syntyy leipojansa käsialasta ja tuoksu tuntuu kodilta. Samalla piirakan syöntiin kiteytyy historiaa, se on kulkeutunut Karjalan kannakselta ympäri maan ja saanut jopa nimisuojan ihan EU-tasolla sarjassa ”aito perinteinen tuote”. Ei siis ihan turhasta tekeleestä ole kyse. Mikä asettaa suuren vastuun sen leipojalle.

Piirakoiden leipomisessa punainen lanka on hyvä pitää mielessä koko ajan. Siinä auttaa se, että kädet ovat työssä kiinni puuron keitosta aina valmiiden piirakoiden voiteluun saakka. Kättensä jäljen näkee kirjaimellisesti koko ajan, ja se ohjaa oikeaan suuntaan, laatujärjestelmä siis kohdillaan.

Mitä pidemmälle leipominen etenee, sitä suurempi riemu lopputuloksen häämöttäessä. Ja mikä parasta, sälälle ei ole aikaa. Pulikan pitää heilua ripsakasti, jotta jo kaulitut kuoret eivät kuivu. Kohti toivottua tulosta siis edetään.

Nyt piirakat odottavat lämmittämistä nautittaviksi puuron kera. Joulurauha saa laskeutua.

Makoisaa Joulua!