Olen ollut vuoden nykyisessä työssäni, juhlapäivä oli maanantaina. Sitä juhlistaakseni lähdin eilen töiden jälkeen Yrjönkadun uimahalliin nautiskelemaan entisaikain kylpylätunnelmasta. En olisi jaksanut lähteä, satoi kaatamalla ja väsytti, mutta lippu oli ostettu jo maanantaina, uuden työn vuosipäivänä. Siis ei muuta kuin sateeseen ja pimeään.
Kuitenkin omaan pieneen kubiikkeliini päästyäni ja heittäydyttyäni hetkeksi sanatoriumtyyppiselle rautasängylle oikein tunsin, miten mieli alkoi tyyntyä. Hieman proseccoa ja simpukoita, kolmea erilaista saunaa, kuorintoja, kasvo- ja hiusnaamioita sekä uintia lähes vuosisadan pystyssä olleiden seinien suojassa palautti melkein viikon loman verran. Yöunetkin olivat syvät ja hyvät. Vielä siis aamulla uudestisyntynyt olo.
Pienet irtiotot ovat minulle tärkeitä leikkaamaan puuromaisen arjen ajanjatkumon. Minussa taitaa virrata jotain kautta myös roomattarien perimää, koska kylpylöissä ja vedessä palaudun parhaiten. Jopa uidessa tulee ylväs olo ja ruoto suoristuu. Kylpyläelämykset niin koti- kuin vierassaunassa tekevät arjesta juhlaa.
Rautasängyllä kasvonaamion alla loikoillessani ajatukset jäsentyivät, tulivat ja menivät. Syksy on ollut todella hektinen. Toki seitsemän viikon matematiikkahorros verotti lähes kaiken vapaa-ajan. Töissäkin on ollut ihan riittävästi vauhtia. Huomasin, että nautin työstäni jopa enemmän kuin ns. ”kuherruskuukauden” aikana. Jatkuva oppiminen on läsnä joka päivä. Kehittyminen on aina ollut minulle vahva sisäinen motivaattori, se toteutuu, joten kaikki hyvin.
Toki superihanat työkaverini vaikuttavat myös asiaan. Olin torstaina konttorilla käymässä. Avatessani kerroksemme oven, joka kerta tuntuu kuin pääsisi lämpimään syleilyyn. Sanalla inklusiivisuus on monta sävyä. Parasta on, että saan olla oma itseni, juuri tällaisena kuin olen, ja se on ihan ok.
Voi toki kysyä, että miksi vielä kaiken päälle opiskelut, jos työssä oppii lähes päivittäin jotain uutta. Opintojeni sisältö istuu loistavasti työhöni tuoden näkökulmaa vähän toiselta kantilta sekä syventäen tiettyjä alueita.
Lisäksi olen tavannut taas opintojen kautta uusia ihmisiä, jolloin oma kuplani on laajentunut ja ehkä joku tiukka sellainen jopa puhjennut. Sitä huomaamatta lipuu tietynlaisten rajojen sisään, vaikka yrittää miten pitää mielensä avoimena. On tervettä törmätä itselle uusiin ja erilaisiin ajatusmalleihin. Ei tarvitse matkustaa maailman äärin, jotta saa ajatuksille uusia polkuja. Usein uudet ajatukset ovat aivan silmien edessä, kunhan vain puhkaisee sen oman kuplansa ja antaa niiden lipua sisälle.
Suurin oivallus kaikessa ajatusten virrassa kylpylän uumenissa oli kuitenkin hetken pysähtymisen merkitys kiireen keskellä. Silloin kun on oikein kiire, pitää raivata vaikka väkisin tyhjää tilaa, jotta näkee oikeasti oleelliset asiat ja ymmärtää luopua sälästä. Tämä roomattarien jälkeläinen pesi ja puhdisti siis kroppansa lisäksi myös päänsä.
Rentouttavaa päivää!
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 