Lempihommaa

Eräs lempihommistani on saunan lämmittäminen. Saan joka kesä lämmittää saunan saaressa Sorsavedellä Savossa. Ensimmäinen kerta jännittää, muistanko miten puut varmasti syttyvät, lämpiääkö se oikein sekä millaiset löylyt kiuas lopulta antaa.

Ensimmäisinä vuosina lappasin innolla koko pesän täyteen puita, jolloin sytyttämiseen kului ärräpäitä ja tulitikkuja. Vuosien varrella opin, että kalikoilla ja muutamalla halolla syttyminen helpottuu hapen kiertäessä puiden välissä. Puiden maltillinen lisääminen muutama halko kerrallaan takaa tasaisen lämpiämisen, jolloin lämmittämisen voi lopettaa juuri oikealla hetkellä eikä sauna lämpene liikaa. Jokunen kerta olo onkin ollut kuin palvikinkulla lämmön roihahtaessa tappiin täysien pesällisten jälkeen.

Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Hiljainen tieto lisääntyy kerta kerralta. Yritykset ja erehdykset opastavat oikealle tielle. Vuosien varrella olen oppinut katsomaan mitkä kalikat käyvät parhaiten sytytykseen, ja paljonko tuohta riittää syttymiseen. Sekä millainen halko tai pari vielä tarvitaan lämmön optimaalisen tilan saavuttamiseksi. Aina ei tämä vieläkään onnistu täysin, seuraavalla kerralla sitten mahdollisuus taas parantaa.

Tuli elementtinä pitää nöyränä, sitä on pakko kunnioittaa. Niin mestariksi ei tule koskaan, jotta voisi pitää itseään tulta ylempänä. Niin on monen muunkin asian laita. Juuri kun opit jotain, jostain kulmasta tieto muuttuu tai opittu asia avaa uusia ovia uusiin tuntemattomiin asioihin.

Nautin myös tulen tuijottamisesta. Liekit eivät ole hetkeäkään paikoillaan, vauhti ja voima on päätähuimaavaa. Silti näky rauhoittaa ja lumoaa, pysäyttää paikoilleen. Siinä aika pysähtyy ja mieli tyhjentyy. Hetki iloisesti palavaa tulipesää tuijottaessa on kuin palkinto tehdystä työstä.

Lämpöisiä ja pehmeitä löylyjä!