Tekemätön työ oikeaan mittasuhteeseen

Lähdin eilen uusimaan kaasupulloa, tavoitteena nopea piipahdus ja uusi pullo matkaan. Jotenkin sitten eksyin myös taimien joukkoon, kotiin palasin mukanani oliivipuu, aito viikuna, timjami, petunioita tai jotain sinne päin, sekä muutama uusi ruukku. Onneksi myös vaihdettu kaasupullo.

Piccolo Paradisossa odottivat istuttamista vielä edellisetkin hankinnat eli tulilatvoja, jukkapalmu, hortensia sekä lisää petunioita. Tilanneanalyysin perusteella totesin, että nyt pitää kaikki istuttaa, jotta todellinen tilanne valkenee. Sekä että laukalle lähti taas tämä varustelupuoli.

Touhussa vierähti hyvä tovi. Fundeeramistaukoja piti pitää jokunenkin, niin esteettisyyden kuin käytännöllisyydenkin suhteen. Kaikki kasvit ja ruukut eivät menneet kohdilleen, eikä kaikille heti tuntunut löytyvän ruukkuasetelmissa oikeaa paikkaa. Taukojen jälkeen hieman suunnitelman uudelleen arviointia ja ruukkujen pyörittelyä uusiin paikkoihin. Saavutettujen välitavoitteiden ihailu aina yhden istutuksen löytäessä kokonaisuudessa paikkansa innosti saattamaan urakan loppuun.

Minulla on vahvana yleensä nähdä se mikä on vielä tekemättä. Katsoa siis nykyhetkestä eteenpäin tulevaisuudessa siintävään tavoitteeseen ja huokailla edessä olevan työn määrää. Piccolo Paradisossa puuhailu on opettanut minut pysähtymään ja katsomaan sitä, mikä on jo valmista. Sekä näkemään polun, jonka olen tuohon pisteeseen päästäkseni käynyt. Näky on niin konkreettinen, jotta on helppoa nähdä, miten paljon on aikaa kulunut tähän hetkeen, ja miten vähän enää tarvitaan työn loppuun saattamiseksi.

Junior totesi joskus, että en ollut paikalla kärsivällisyyden jakotilaisuudessa. Ko. hyveen puute lisää turhautumista nykyhetken ja tavoitteen välillä. Sitäkin tämä postimerkin kokoisessa puutarhassa on opettanut. Asiat tapahtuvat ajallaan, ja siinä järjestyksessä miten niiden kuuluukin tapahtua.

Oppiessani katsomaan useammin taaksepäin jo saavutettua sekä ymmärtämään tapahtumien ja asioiden oikean ajoituksen, edessä olevan tekemättömän työn määrä asettuu oikeisiin uomiinsa. Jos kaiken tuon olen jo tehnyt, loppu onkin kokonaisuudesta vain murto-osa. Välitavoitteiden juhlinta on siis ihan yhtä tärkeätä kuin varsinaisen tavoitteen saavuttaminen.

Lopulta kaikki kukat löysivät paikkansa osan päätyessä kukkapenkkiin. Vision toteutui muutamin muunnelmin, lopputulos hyväksyttävä. Oli siis aika keittää hyvä kahvi, ja heittäytyä loppupäiväksi seslongille romaanin viedessä ajatukset Italiaan.

Buona settimana a tutti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s