Vuosi sitten kaupoissa koettiin ryntäys, kun ihmiset lähtivät täydentämään varastojaan. Ajattelin tuolloin ottaa rauhallisesti, koska Juniorin sanojen mukaan minulla oli jo entuudestaan vuosien ajan kaapeissa varastoja mahdollisen ydinlaskeuman varalle useiksi viikoiksi. Ei vara venettä kaada, joten sinne vain muiden joukkoon hamstraamaan kuivamuonaa ja sitä vessapaperia.
Jo ennen keittiöremonttia minulla oli ”Operaatio Pakastin ja Kaapit tyhjiksi”. Ei ihan onnistunut. Ihan yhtä paljon niissä oli tavaraa kuin ennen sitäkin. Sama koski ennen putkiremontin osuutta kylpyhuoneita. Ei mitään uusia purnukoita ennen kuin vanhat on kaikki käytetty pois.
Tavaraa riittää edelleen, ja pakastin huokaa joka kerta kun tungen laatikoita kiinni. Remontin yhteydessä luovuin vaatehuoneessa olleesta pakastimesta, koska sekin oli täynnä. Ajattelin, että oppisin paremmaksi yhden pakastimen taktiikalla. Turha toivo.
Nyt olen vakavissani (jälleen kerran) siinä, että käytän ensin jo olemassa olevat varannot, ja vasta sitten uutta hankkimaan. Kyse ei ole siitä, että siellä olisi jotain ikävää. Päinvastoin. Löytyy niin peuraa, ankanrintaa kuin erilaisia marjojakin hilloista alkaen.
Mutta miksi se on niin vaikeata. Etenkin kun en pidä ruokahävikistä monestakin syystä. Kokkaan mielelläni muille. Parasta minusta on pöydän ympärille kerääntyneet ihmiset ja mukava jutustelun tuoma ääni. Viime aikoina ei ole ollut montaa mahdollisuutta kattaa pöytää muille.
Miksi itsensä hellittely on joskus niin vaikeaa. Pitkän kaavan mukainen saunominen onnistuu kyllä kaikkine yrtteineen ja kuorintoineen, mutta ruokailu on korkeintaan jonkun pikaisen pastan pyöräyttämistä. Toki hyvin aineksin. Mutta pitkän kaavan mukainen hellan pitely kuuluu muiden hemmottelemiseen. Onkohan sekin jotain luterilaisen perimän tuomaa uskomusta, että muiden eteen sopii nähdä vaivaa, mutta ei itsensä.
Tänään tähän tulee muutos. Piccolo Paradison emäntä tarjoaa itselleen suppilovahverorisottoa ja peuran entrecôteta. Lasillinen hyvää punaviiniä kruunatkoon aterian.
Salute ja hyvää sunnuntaita!
PS. Sain yhden paketin arborioriisiä käytettyä loppuun, jee! Sitä jäi vielä pari pakettia varastoon, kun koskaan ei voi tietää mikä tilanne on tulossa.
PPS. Risottoa tuli koko kattilallinen, koska eihän sitä nyt kannata tehdä pientä annosta silloin kun hommaan ryhtyy. Jos vaikka pakastaisi lopun…
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 