Just nyt kaikki on hyvin

Viikko talvipäivän tasaukseen. Sen jälkeen alkaa päivä taas pitenemään. Pelkkä ajatus keväästä saa mukavan olon aikaiseksi. Kevään odottamiseen liittyy – no odottaminen. Jotenkin koko tämä vuosi on ollut odottamista. Ensin näkyvimpänä vuoden kestäneen remontin loppumista. Osittain ja samanaikaisesti taustalla koronan loppumisen odottamista, ja sitten jossain kesän lopulla uuden työn odottamista.

No, työasian järjestyminen osui ajankohdallisesti nappiin, koronan loppumista ja rokotteiden saapumisen odotus on vielä menossa.

Viikonloppuna en tehnyt oikeastaan mitään. Joulunodotus on nyt kovimmillaan, ja kaikkea siihen liittyvää olisi toki voinut puuhailla. Tosin sain joulun järjestämiseen viikon lisäaikaa, kun jotenkin kuvittelin, että jouluaatto on jo tällä viikolla. Lähes kaikki joululahjatkin jo pakattu, mikä on minulle ennen kuulumatonta. Toisaalta joulua odotellaan sitten viikon verran lisää.

Jäin eilen pohtimaan tätä jatkuvaa odottamista. Sehän on suoraan sitä ”sitku”-elämää. Elämä ei ikään kuin ole täyttä ennen kuin tietyt asiat tapahtuvat tai ovat totta. Joskus asiat, joiden toteutumista odottaa tosi pitkään, saattavatkin toteutumisen hetkellä tuntua pettymyksiltä.

Itsenäisyyspäivän pyörähdys Jorvin sairaalassa sai havahtumaan siihen, miten hyvin minulla on kaikki asiat. Toki olin tiedostanut sen ennen viime sunnuntaitakin, mutta sen jälkeen se nousi ajatuksissa kärkeen. Kävin läpi kaikki elämäni osa-alueet, ja totesin, että just nyt kaikki on tosi hyvin. Kaikki kunnossa. Nyt voi siis hengähtää, ja olla vain tyytyväisenä tässä hetkessä.

Odottaminen vie energiaa ja ajatukset pois tästä hetkestä. Eilinen on historiaa, huomisesta ei tiedä, mutta nyt on nyt. Toki on hyvä olla suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, mutta haasteena on, että miten tulevaisuuden tapahtumista huolimatta huomaa mitä tässä hetkessä tapahtuu. Sekä elää tämä hetki täysillä.

Toinen asia, mitä aprikoin odottamisen ohella, on sanonta ” kel onni on, se onnen kätkeköön”. En ole kuullut sanonnalle vastakohtaista. Tai sitä ei ehkä toistella niin paljon. Onko siis parempi, että, jos kokee asioiden olevan huonosti, niin sitä vyyhteä voi hokea, mutta kun kokee olonsa onnelliseksi, niin siitä pitää vaieta. Voi vain arvella, mikä vaikutus näillä vastakkaisuuksilla on niitä kuuleviin ihmisiin.

Toki en tarkoita onnesta ja onnellisuudesta puhumisella materian tai vastaavan listaamisella. Onnihan on se sisällä kupliva tunne, joka parhaimmillaan pursuaa joka solusta ulos. Tai millaisena sen itse kukin kokee. Onnihan on jokaiselle oman näköinen ja oloinen.

Todellakin. Just nyt kaikki on hyvin.