Hiljaisuutta valkoisen vaipan alla

Tänä aamuna oli mukava herätä maan saatua ohuen valkoisen kerroksen päälleen. Pienikin lumimäärä heijastaa valoa, jolloin ympäristön ääriviivat erottuvat ja piirtävät muotoja irrottaen ne pimeästä omiksi osikseen.

Aamulla sytytin ensimmäiseksi kynttilät ja jouluvalot. Siitä tuli juhlan tuntua, päivä on jotenkin erikoinen, kun sen aloittaa juhlavalaistuksella.

Kahvia juodessani pohdin tulevaa kolmea viikkoa. Koronan takia pääkaupunkiseudulla otetaan lisää rajoituksia käyttöön. Ymmärrän, että se voi olla joillekin kova paikka. Ensin itsekin harmistuin, mutta peruuntuneiden tapaamisten ym. sijaan pohdinkin, että voisikohan tämän eristyksissä olemisen pitää eräänlaisena paastona tai hiljaisuuden retriittinä ennen joulua kaiken turhan hössötyksen sijaan.

Kun katselen taaksepäin, niin en näe sellaista joulua, jossa joulukuu ei olisi ollut paikasta toiseen juoksemista, jouluun liittyvien asioiden hoitamista tai ylipäätään jostain ylimääräisestä stressaamisesta. Monista hyvistä toisenlaisista aikomuksista huolimatta. Lopputuloksena on seurannut väsymystä, vaikkakin suurimmaksi osaksi mukavien asioiden takia.

Tuo ohut lumipeite Piccolo Paradisossa on tietynlainen merkki. Kaikki kuopimista, rapsuttamista, kohentamista ja kaivamista odottavat asiat jäävät piiloon vaipan alle. Niiden aika ei ole nyt, miksi siis pohtia niitä etukäteen. Mitä jos keskittyisinkin pikkuhiljaa rakentamaan joulua, omaan tahtiin, täällä kotona.

Tämä erikoinen vuosi muuttaa myös niitä totuttuja tapoja, joilla joulua vietetään. Olen huomannut, että on ajoittain hyvä tarkastella omia tapoja ja rutiineja perusteellisesti. Osa niistä palvelee meitä edelleenkin, osa on kuulunut toiseen aikaan ja elämään. Nyt voi muutaman viikon aikana miettiä, mikä joulun vietosta tekee tärkeän, minkä voi muuttaa tai jättää kokonaan pois.

Kolmen viikon sosiaalinen paasto saa todennäköisesti aikaan sen, että kohtaamiset ovat entistä merkityksellisempiä, ja niissä on entistä paremmin läsnä. Rauhallisempana kuin kesken hössötyksen. Kun kohtaaminen on kuin lahja, sitä osaa arvostaa.

Mitä jos tänä vuonna olisikin toisin, ja rauha läsnä koko joulukuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s