Lapsuudenkodissani oli tapana viettää jopa toisen nimen nimipäiviä. Siis ei mitään suurieleistä, jätskilitra pöytään ja viivoittimen avulla suoritettu tasajako, sankarille nopea laulu ja sitten jäätelön kimppuun. Sankari tunsi itsensä kuitenkin hieman spesiaaliksi, ja päivä näytti valoisammalta.
Muutamassa entisessä työpaikassani juhlittiin spontaanisti milloin mitäkin. Yhdessä piti tuoda pullat, jos auto oli katsastettu tai pojan joukkue voitti futismatsin, toisessa kokoonnuttiin yhdessä kahville Tex Willerin täyttäessä 60 vuotta tai sitten herkistyttiin kupin äärelle muistelemaan Kauniiden ja Rohkeiden Sally Spectran poismenoa.
Juhlapyhät rytmittävät vuotta. Ne kohottavat, rauhoittavat, energisoivat ja yhdistävät. Samoin tekevät spontaanit juhlat. Tällaisena ”päiväni murmelina” – aikana poikkeamat arjen puurossa energisoivat kummasti.
Kesällä minulle riittää erityisen hetken aikaansaamiseksi pelkkä kahvittelu Piccolo Paradisossa vaikka yksinkin. Kahviakaan ei tarvitse aina juoda arkikupista, vaan sen voi kaataa ”pyhäkuppiin”, ikään kuin sen maku jalostuisi. Joskus voi muuten kattaa pyhäserviisin ihan arkiselle aterialle. Juhlistaa päivää erinomaisesti.
Arjen pienten juhlahetkien ei tarvitse kestää kauan. Sen oman jäätelöpalan syömisessä ei kauan nokka tuhissut. Mutta se sai kuitenkin koko päivän tuntumaan jotenkin erityiseltä. Työpaikkojen hauskat hetket lisäsivät yhteisöllisyyttä ja naurua.
Olen muutamankin kerran tässä viitannut spontaanisuuteen. Arki on täynnä juhlan aiheita, kun vain katsomme oikean linssin läpi. Mitä juhlan aihetta Sinulla on tänään ja miten haluat sitä juhlistaa? Ei muuta kuin juhlat pystyyn!
Aina on syytä juhlaan.
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 