Kesäinen viikonloppu sai minut heittämään rukkaset ja näppäimet naulaan. Päätin sukeltaa kirjojen maailmaan, olla tekemättä mitään ja kerta kaikkiaan pysähtyä. Viettää aikaa Piccolo Paradisossa, nautiskella ja olla vain. Minut tuntevat tietävät, että minulla on musta vyö siinä, miten kalenteri täytetään mestarillisesti. Monta asiaa menossa yhtä aikaa ja vuorokauden tunnit kortilla.
Minulla on hyvä mittari palautumisesta ja keskittymiskyvyn hyvinvoinnista se, kun luen kirjan päivässä. Olen aina ollut nopea lukemaan, ja sukellan kirjaan ”sisälle päästyäni” täysin sen maailmaan. Äitini sanoi, että lukiessani en kuule enkä näe mitä ympärillä tapahtuu. Silloin keskityn vain ja ainoastaan tarinaan.
Kun käyn oikein kierroksilla, kirjan lukeminen on alussa vaikeata. Olen nyt vuosien aikana oppinut, että pakotan itseni paikalleni ja lukemaan ensimmäisen luvun, toisen luvun aikana sukellus yleensä käynnistyy. Niin kävi nytkin, lauantaina seikkailin Toscanassa suomalaisseurueen juhannuksen vietossa (Annakaisa Iivari: Juhannus italialaiseen tapaan), ja kiitos kesäkelin jopa tunsin lämmön ulkona ihollani tuulen heilutellessa runkorosmariinia ja laventelia luoden jopa autenttista tuoksua. Sunnuntaina siirryin Hartolaan ratkaisemaan neloismurhaa (Elina Backman: Kun kuningas kuolee).
Lauantaina kirjan päätyttyä ajattelin pysähtyä kunnolla kuuntelemaan vartiksi pikkuruisen suihkulähteeni solinaa. Ääni on aika meditatiivinen. Pääni oli kirkas kirjallisen seikkailun jälkeen, eikä mieli vaeltanut. Kun nousin, huomasinkin tunnin vierähtäneen, vaikka vartilta tuntui. Huomasin siis lukemisen tehneen juuri sen mikä sen pitikin, tyhjentää mieleni ylimääräisestä kohinasta.
On vaikea olla hetkessä läsnä, jos päässä humisee kuin Haminan kaupungissa. Siksi pää on hyvä tyhjentää täyteen tullessaan. Tyhjentämistä voi verrata roskien lajitteluun. Jokainen ajatus ja ärsyke menee sille oikeaan paikkaan, tarpeeton pyyhkiytyy pois ja tärkeät mietteet jalostuvat uudelleen kiertoon kirkkaimpina oivalluksina tai eteenpäin vievinä ajatuksina. Kun on kunnolla palautunut, on helpompaa erottaa arkena oleellinen sälästä ja tehdä juuri niitä asioita, joita oikeasti pitää tehdä eikä niitä, jotka ovat ensimmäisinä silmien edessä.
Keskittyminen yhteen asiaan ja läsnäolo juuri siinä tehostavat tekemistä, jolloin lopputuloskin paranee. Tämä on itsestään selvää, mutta miksi se niin usein unohtuu. Ulkoiset häiriötekijät hämmentävät tilannetta. Kun toukokuun rakentelin puutarhoja talon molemmin puolin, poukkoilu hommasta toiseen lisäsi stressiä ja mitään näkyvää ei tuntunut syntyvän. Silloin oli kahvitauon paikka kohinan hillitsemiseksi, työjärjestyksen mietintä ja keskittyminen sen jälkeen yhteen hommaan kerrallaan.
Minulla siis toimii lukeminen täydellisen palautumisen ja kohinan vaimentamisen mittarina. Jollekin toiselle se voi olla vaikka neulominen tai nikkarointi. Tärkeintä on, että tiedostaa oman mittarinsa ja käyttää sitä säännöllisesti. Silloin systeemi ei kuormitu liikaa ja homma toimii.
Läsnäolevaa viikkoa!
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 
Voi miten totta tuo mitä kirjoitit…..laittoi ajattelemaan omaa toimintaa…Tiedän miltä tuntuu kun on monta asiaa menossa yhtäaikaa, mieli käy kerroksilla, keskittymiskyvystä ei ole tietoakaan, muistikin pätkii. Miten kukin meistä saa päänsä tyhjennettyä siihen on monia tapoja. Tärkeintä kuitenkin on pysähtyä havaitsemaan asia ja myös tehdä asialle jotain…Liian usein ymmärrämme asian jotenkin mutta silti kouhotamme vain eteen päin kunnes tulee se kuuluisa \”pysähdys\”.Pään tyhjennys ja tarpeeton pois ja tilalle ajatuksia, oivalluksia ja kirkas mieli. Sitähän se palautuminen on 🙂 Kiitos Riitta, osaat pukea sanoiksi niin niin hyvin!
TykkääTykkää
Ihanaa, jos sait tästä ajattelemisen aihetta! Itse olen mestari täyttämään kovalveyni, joten sitä pitää tasaisin väliajoin siivota, jotta suorituskyky pysyy kunnossa. Kesäistä päivää Sinulle!
TykkääTykkää