Askel tuntemattomalle alueelle

Remontin jälkeen metsän ja talon välinen kaistale jäi vapaaksi istutusmaaksi entisen nurmikon sijaan. Neitseellistä istutusmaata tällaiselle kukkafriikille oikein kunnolla, kun sain luvan naapurilta istuttaa hänenkin osuutensa. Kukkivan kaistaleen etu on se, että kunhan se on täyteen kasvanut niin se saa vain kukoistaa rauhassa. Näin olen asian visioinut, vuodet näyttävät miten käy.

Piccolo Paradisolle oli olemassa selkeä suunnitelma, eli Välimeren puutarha. Tähän uudelle alueelle mieleen iski kuva englantilaisesta cottage gardenista siitä yksinkertaisesta syystä, että ne näyttävät siltä kuin niitä ei olisi suunniteltu. Vaikka ovatkin huolellisen suunnittelun tuloksia. Päätin, että tähän se toteutuu boheemilla twistillä, koska olen rehellisesti sanottuna kerjännyt perennan alkuja ystäviltäni, jos ovat jakamassa niitä. Myös Piccolo Paradison uudistuksen jäljiltä sain jaettua omiani maata peittämään. Tälle ei siis ole suunnitelmaa, pääasia, että maa peittyy sekä kukkii värikkäästi ja runsaasti.

Cottage Garden on minulle askel tuntemattomaan, jopa lievästi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Vaikka kyseessä tulee olemaan kokeilun ja erehdyksen aikakausi, se tekee hyvää. Koska olen saanut suuren osan perennoista pienen pieninä alkuina toukokuun alussa en edes tiedä, mitä ne ovat tai miltä näyttävät.

Tämä on täysin uusi tuttavus.

Olen elävä esimerkki siitä, että kun astun täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle, tapahtuu suurin kasvu, ja olenkin parhaimmillani mukavuusalueeni ulkopuolella. Kaikkea aikaisemmin oppimaani sovellan uudessa ympäristössä, uudella tavalla. Jos eteen tulee täysin itselle vieras alue, niin etsin jonkun konkreettisen kohdan, josta tarttua kiinni. Joskus se on alansa asiantuntija, jonka kanssa sparrailemalla saan tuupattua asiaa eteenpäin, joskus oman tiedonhankinnan tai pelkän kokeilun kautta eteneminen. Mutta miten palkitsevaa onkaan, kun asia liikahtaa toivottuun suuntaan tai kun huomaa itse omaksuneensa uusia taitoja ja kykyjä!


Pikkuhiljaa alkaa kaistale täyttymään.

Kyllä, tuntematon pelottaa. Mutta se ei lamaannuta, kun löytää ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa pallotella ajatuksia ja saa luotua tunteen, ettei ole yksin. Monta kertaa olen saanut kannustusta ja onnen toivotuksia sekä vilpitöntä kiinnostusta meneillään olevan asian etenemistä kohtaan. Se vie eteenpäin.

Tavallaan nyt on yksi, jos toinenkin joutunut osittain hyppäämään tuntemattomaan, ja niitä hyppyjä tullee tulevaisuudessa lisää. Pelosta huolimatta aivot saavat ajanvietettä uusien pähkinöiden ratkaisemisessa. Ja niin oppi lähtee kertaantumaan.

Rohkeasti vain kokeilemaan uusia asioita!

Pikkusydän kukkii jo!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s