È ammazzato…?

Kuusi vuotta sitten houkuttelin Italiasta pitävän ystäväni kanssani Helsingin seudun kesäyliopistoon italian kurssille. Istuimme silloin proseccon äärellä, aurinko paistoi ja kesä oli parhaimmillaan juuri puhkeamassa. Hän vähän epäröi, että riittääkö aika, mutta sanoin, että kurssilla luetaan dekkaria eli sehän on kuin lomaa. Just.

No, aloitimme kurssin, ja heti alussa selvisi, että työtä riittää. Dekkari luettiin, ja kurssin aikana vastasimme noin 600 kysymykseen italiaksi. Koska kyseessä oli dekkarikurssi nimeltään Crimi Clubi, niin kirjan sanasto antoi meille hyvät eväät small talkiin mafian pikkujouluihin. Opimme muun muassa erilaisia tapoja ottaa joku hengiltä sekä kuvan kurssilla ruumiinavauksessa varsin tarpeellista sanastoa.

Hiki päässä teimme kotitehtäviä, ja tsemppasimme toisiamme eteenpäin. Kurssin päätyttyä poksautimme proseccon, ja juhlimme antipastin äärellä reipasta otettamme. Kuin huomaamatta opimme niin lukemaan kuin puhumaan italiaa, kiitos legendaarisen opettajamme Enneli Polin. Vaikka jossain vaiheessa tuntui, että tänne emme enää jaksa palata, niin seuraavana vuonna ilmoittauduimme jälleen kurssille. Ja niin edelleen. Tulimme osaksi vakioporukkaa, ja huomasimme, että vähemmälläkin stressaamisella oppii. Yksi tärkeä asia oli tulla paikalle nauramaan ja pitämään hauskaa. Eikä sen niin väliä missä järjestyksessä sanat menivät tai puhuiko sinne päin. Pääasia, että mieli oli iloinen. Ja toki että murha selvisi.

Kun aloimme toisena vuonna ottaa asioita rennosti, alkoi oppikin mennä paremmin perille. Sitä paitsi tämähän oli harrastus. Kirjojen henkilöistä tuli ystäviä, kieli tarttui ja mieli piristyi. Tulos oli yhtä hyvä vähän löysemmin rantein kuin alun hikoilulla. Samalla tuli muistutettua miksi tätä teimme – rakkaudestamme Italiaan ja italialaiseen kulttuuriin.

Kun yrittää pakolla saada jotain aikaiseksi, tulos voi olla yhtä hyvä kuin stressaamallakin. Joskus pakottamisella on paikkansa. Mutta silti kannattaa välistä muistuttaa itselleen miksi jotain on tekemässä. Se voi auttaa hellittämään juuri oikeita nyörejä.

Leppoisaa päivää!