Unelmointi kirkastaa vision

Piccolo Paradiso on tällä hetkellä kuin toukka, joka odottaa auringon lämmön herättävän sen perhoseksi. Viime kesän massiivisen remontin jäljiltä puutarha rakentuu uudestaan, ja olenkin ahkerasti surffaillut je etsinyt inspiraatiota mitä italialaisen puutarhan aihioita saan pieneen paratiisiini mahtumaan. Voi, niin moni houkuttaisi, mutta täytyy malttaa. Suihkulähde jo loriseekin, sen ääni rauhoittaa ja pysäyttää.

Vuosi sitten kevät oli paljon pidemmällä. Kaiholla katselin viime kevään kuvia, joissa pionitkin olivat huomattavasti pidemmällä kuin nyt. Viime viikolla nuo poloiset taistelivat lunta vastaan, painuivat vaan eivät antaneet periksi. Luonnon oma esimerkki resilienssistä. Myötäilivät, mutta pitivät pintansa ja nousivat. Minusta kaunis esimerkki siitä, että elämä jatkuu, ehkä muuttaa muotoaan, mutta se jatkuu.

Olen onnellinen, että minulla on tämä pieni piha, jossa voin puuhastella ja muokata sitä unelmieni mukaan. Tänä kesänä ei Italiaan pääse, mutta ”make believe” toimii. Vaikka kasvivyöhyke ei vastaa esikuvaansa, on sitruunapuuni tuottanut siitä huolimatta menestyksekkäästi hedelmää – ruukussa ja talvella sisätiloissa niitä kasvattamalla. Moni asia on miniatyyri esikuvastaan, pienestä koostaan huolimatta täyttävät tehtävänsä.

Mielestäni myös puutarhan rakentamisessa kuten elämässäkin ajatus lähtee siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Puutarhassa on kiva leikkiä ja kokeilla. Olen täysin itse oppinut puutarhuri, kokeilun ja erehdyksen kautta löytänyt itselle sopivat kasvit ja kukat. Mitä värikkäämpää niin sen parempi. Kasvien kanssa kokeileminen on sallivaa ja inhimillistä, aina ei onnistu. Mutta sitten vain kokeilemaan uutta. Leikkimielisyys ja iloinen mieli auttavat eteenpäin. Ilo löytyy nopeasti, kun iskee kätensä multaan. Joskus koen iloisia yllätyksiä kuten esimerkiksi muutama vuosi sitten, jolloin paria vuotta aikaisemmin istuttamani viiniköynnös nousi uudestaan maan uumenista ja viime vuonna tuotti jopa ensimmäiset rypäleensä.

Kun luon suunnitelmaa, niin saatan vain istua ja tuijotella muutaman viikon ympärilleni, jolloin suunnitelma ja visio alkavat hiljalleen muotoutua. Kirkas visio piirtää lopulta mieleeni kuvan miltä kaikki jossain vaiheessa tulee näyttämään. Unelmointi ja hajatelmien läpikäyminen on tärkeätä, koska vain siten visio voi kirkastua. 

Unelmoiden kohti uutta viikkoa!