Siinä olen hyvä, ihan musta vyö. Tuorein tapaus tältä päivältä. Tarkoituksena oli siirtää palmu ja sitruunapuu sisälle. Tämän piti tapahtua jo viime viikonloppuna. No, eipä liikahtanut, ei palmu, ei sitruunapuu
Tänään lykkäsin ja lykkäsin, mutta puoli neljä tartuin hommiin. Vaihdoin mullat (muutama vuosi sitten toin sisälle myös muurahaispesän), ja nostin ruukut sisälle. Siinä ei aikaa kulunut kuin alle puoli tuntia.
Samoilla höyryillä leikkasin kuivuneita kasveja, haravoin, vein roskia ja valmistelin Piccolo Paradisoa talvikuntoon. Vielä on paljon vihreää.
Sisällä palmu sai uuden paikan. Sen talvipaikalle siirtyi kirjapino, jonka paikalle tulee lehtikori luvussa oleville lehdille. Eli sisälläkin tapahtui pienimuotoista uudistusta.
Kaiken kaikkiaan tässä kului pari tuntia. Mutta olen tätä vetkutellut pari viikkoa. Toisaalta menossa oli myös ”kulttuurisuma”, kesällä Ilmoittauduin useampaankin tapahtumaan ja näytökseen, jotka sitten kasaantuivat vajaan viikon sisään. Se puolustukseksi sanottakoon. Joten viime sunnuntaina tuijottelin vain kattoon. Nyt kuitenkin huomenna voi vain olla, ja vieläpä hyvillä mielin.
Aikaansaaminen on kaksipiippuinen juttu. Välillä tuntuu, että jokin sisäänrakennettu mekanismi kehottaa olemaan ”ahkera” ja tikittämääm vapaa-ajallakin. Toisaalta meitä kehotetaan palautumaan ja rentoutumaan.
No, tässäkin on hyvä olla tasapaino. Niin kuin kaikessa. Itseä olisi harmittanut, jos nuo olisi paleltuneet ulkona, muille ei olisi harmia koitunut.
Huomiseksi on luvattu sadetta, ja se on hyvä. Silloin saa vetäytyä sisälle ja vain olla. Se tasapainottakoon tämän päivän rykäisyä.
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 