Oh hoh, onkin vähän aikaa päässyt kulumaan viimeisestä postauksesta. Mihin se kevät kului… Kesän alkua sai ainakin odottaa, mutta juuri nyt kun loma alkoi muuttui kelikin kunnon kesäksi. Hyvin ajoitettu.
Piccolo Paradisokin oli päässyt röyhähtämään viime viikkojen aikana. Juhannuksena nyrjähtänyt nilkka oli hyvä syy suhtautua suurpiirteisesti sen ylläpitoon. Eilen katselin sitä hieman kriittisemmin, ja totesin, että kohta ainoastaan viidakkoveitsi olisi oikea työkalu sen harventamiseen. Otin hanskat ja sakset käteen sekä reippaan harvennusotteen. Kummasti vain kertyi jätesäkillinen puutarhajätettä, ja vielä riittää hommia. Mutta korkea ilmankosteus toimi nyt hyvänä syynä siirtää loput tuonnemmaksi hien valuessa ihan paikallaan ollessakin.
Kun on tikittänyt menemään, on vaikea pysähtyä. Taustalla vielä luteriaanisen kasvatuksen perimämme, että ”otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman.” Vaikka minä kyllä pidän siitä, että työssä saa haastaa itsensä ja mielenkiintoista pohdittavaa riittää päivien täytteeksi. Päinvastainen tilanne on minulle kauhistus.
Toisaalta olen aikamoinen elämästä nautiskelija. Ei tuota ongelmaa jättää kotihommat sikseen ja uppoutua hyvään kirjaan tai käydä innostava keskustelu. Pahin mitä voi tapahtua on löytää tekemätön työ edestään. Joskus aika hoitaa asian, joskus on itse tehtävä jotain asian eteen.
Tänään saksiin kannusti tarttumaan ajatus myöhemmin tänään nautittavasta lasillisesta suihkulähteen solistessa suloisesti taustalla. Siinä ei voi ympäristö rehottaa. Johan se vaikuttaisi juoman makuunkin. Sehän se on sisäinen motivaattorini ja koko Piccolo Paradison filosofia: tarjota kaunis ympäristö elämästä nauttimiselle mikrohetkissä.
Nyt nautitaan kesästä, lämmöstä ja valosta reilusti laiskotellen. Tätä on odotettu ja tämä on ansaittu!
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 