Koti tarkoittaa tunteita

Tänään oli varsinainen kaatosade. Vesi ryöppysi maahan, sateen ääni oli lähinnä hyrinää. Se tuntui kodikkaalta, etätöiden siivittäjänä.

Kivutessani työhuoneeseen ja ottaessa työvälineitä esille huomasin lauleskelevani. Työhuone toivotti tervetulleeksi, ja mitä silmät näkivät lisäsi mielihyvää. Minulla on kiva koti, ja olen siitä onnellinen.

Minulle koti ei kuitenkaan merkitse kauniisti sisustettua asuntoa tai viimeiseen saakka siivottua tilaa. Sana koti tarkoittaa ennen kaikkea tunteita, että siellä on kaikilla hyvä olla, ja se toimii elämän turvasatamana. Onni, hyvä olo, mielenrauha, rauhoittuminen, yhdessä oleminen, salliva läsnäolo ja niin edelleen ovat sen kanssa yhtä.

Edelleenkin muistan lämmöllä ystävääni, joka remontin viisi vuotta sitten alkaessa pysäytti minut tavaroiden lajittelun ja siirtämisen sijaan miettimään mitä tunteita haluan kotiini. Siitähän se ajatus sitten lähti ja tämä muotoutui minun näköisekseni.

Pidän myös kauneudesta kotona, se on lapsuudenkodin peruja. Äidillä oli erehtymätön värisilmä, ja vahva kauneuden taju, mikä näkyi harmonisena sisustuksena. Ulkoisten elementtien lisäksi kotona oli hyvä olla. Olen sitä mieltä, että ulkoiset elementit asettuvat, jos tunteet ovat ensin paikoillaan.

Kotini on nyt erinäköinen kuin Juniorin täällä asuessa. Silloin näkymä muistutti välillä siltä, että Hannibal veti juuri joukkoineen sen läpi levittäen kaiken mahdollisen matkan varrelle. Mutta sekin oli hyvä asia, elämää, merkki siitä, että täällä asutaan ja tämä on nimenomaan koti.

Toki rehellisyyden nimissä hermostuinkin epäjärjestykseen, ja saatoin siitä ärähtääkin. Toisaalta aika turhaa, koska järjestys ei koskaan kovin kauan aikaa pysynyt. Mutta opettipahan armollisuutta ja hyväksymään epätäydellisyyden. Sitä paitsi tämähän olis silloin myös Juniorin koti, ja hänen läsnäolonsa sai näkyä. Ja sehän välillä tosiaan näkyi, heh.

Nyt täällä on minun näköistä ja oloista. Toivon, että ovesta sisään astuvat tuntevat olonsa tervetulleiksi. Välillä tavarat ovat levällään edelleenkin milloin missäkin, mutta kyllä se kahvi siitä huolimatta valmistuu.

Kotona on hyvä olla.

Äitini Elli-tädin taulu ”Elämän totuutta etsi” jaksaa naurattaa. Vaikka aika syvä sanoma. Kodissa on hyvä olla huumoria.

Jätä kommentti