Tänä aamuna kevään valo oli suorastaan huikaiseva! On totta, että valo antaa energiaa. Jotenkin kaikki tuntui helpolta, keittiö siistiytyi itsestään, ja aurinko kutsui ulos kävelemään. Tunnin lenkin aikana ehdin ihastella lumesta vapaita etelärinteitä sekä sinisenä hohtavaa taivasta. Vastaantulijat hymyilivät ja näyttivät olevan muutenkin hyvällä tuulella. Minulle tulee aina keväisin olo, että kaikki on mahdollista, ja hinku aloittaa tai kokeilla jotain uutta.
Viime viikonlopun vietin Hiljaisuuden joogaretriitissä. Useissa ystävissäni ajatus minusta ko. tapahtumassa herätti hilpeyttä. Että miten nyt minä olisin ihmisjoukossa pari vuorokautta täysin puhumatta. Uteliaisuus vei kokeilemaan, olisihan kerrankin mahdollista keskittyä täysin omaan itseen ja päänsisäiseen maailmaan. Toisaalta vetäytyminen voi olla pelottavaakin, koska omat ajatukset on pakko kohdata.
Puhelimen sulkeminen oli aika kova paikka, sekä täydellisessä uutispimennossa oleminen. Huomasin, miten paljon elämää on siirtynyt tuohon pieneen palikkaan. Sen kautta hoituu käytännössä koko arki. Perjantai-iltana asia otti koville, lauantaina siihen alkoi tottua.
Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin se, että emme katsoneet ketään silmiin, kävelimme toistemme ohi aivan kuin zombit. Ruokailu samassa pöydässä oli haasteellista. Ratkaisin asian istumalla paikoille, joissa sain katseen suunnattua ikkunasta ulos, jolloin oli luonnollisempaa olla katsomatta vastapäätä istuvaa henkilöä. Vaikka joogasimme yhdessä, tein harjoituksetkin pääasiassa silmät kiinni, jolloin olin omassa maailmassani. Muiden kanssa mutta yksin.
Pään sisäinen kohina rauhoittui, eikä minulla ollut mitään kiirettä avata puhelinta kotimatkallakaan. Vasta kun tarvitsin parkkisovellusta, avasin sen. Viestejä oli tullut, en kiirehtinyt niitäkään lukemaan. Halusin lepäillä maailman tavoittamattomissa vielä hetken.
Ymmärrän hyvin myös heitä, joille kevät on kovaa aikaa, ja joiden masennus lisääntyy. Kirkas valo paljastaa lumen alla piilossa olleen lian armottomasti. Se myös tavallaan alleviivaa muiden elinvoimaisuutta tai hyvinvointia tavoilla, jotka saavat oman itsen jäämään paikoilleen. Sekä yksin. Masentuneelle ei auta sanoa, että ryhdistäydy, tämän tiedämme. Kuunteleminen ja läsnäolo, jonkinlainen salliva ja hyväksyvä kontakti on tärkeätä. Se riittää, muuta ei usein tarvita.
Hiljaisuudessa oleminen sai myös ymmärtämään, miten tärkeätä on jäsennellä joitain asioita ääneen muiden kanssa, jotta ne asettuvat oikeaan perspektiiviin. Uutispimento ja irrallinen olo ulkomaailmasta irrotti eräänlaisen ankkurin, jonka mukaan vertailla omia ajatuksiaan. Reflektointi on paikoillaan, jotta kaaos selkiää.
Nauttikaamme keväästä, lisääntyvästä valosta ja lämmöstä. Sekä ajatustenvaihdosta yhdessä muiden kanssa. Tai yhdessä kasvot kohti aurinkoa, selkä lämmintä seinustaa vasten ja mukilliset kahvia kädessä.
Valoisaa kevättä!
Hajatelmia Piccolo Paradisosta 